Tulossa! Memo-viikko 30.8.–7.9.!

Tervetuloa tanssin täyteiseen iltaan Järvenpää-talon Sibelius-saliin keskiviikkona 21.5 klo 18.30. Tapahtumassa on ilmainen! Lavalla nähdään pääosin EK-ryhmien omia koreografioita. Lisäksi upea yhteistyö Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kanssa jatkuu, kun näytöksessä vierailee tanssin ammattiopiskelijoiden esitys. Näytös toteutetaan yhteistyössä Järvenpään kaupungin ja Teatterikorkeakoulun kanssa ja on kaikille avoin ja vapaa pääsyinen. Tule nauttimaan hienoista esityksistä ja kannustamaan nuoria tanssin tekijöitä! Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tanssin ammattiopiskelijoiden esitys ECHOES OF A FALL /KAATUMISEN KAIKUJA we are falling falling in time falling through time we are falling out of time falling has become the only constant falling is not failing falling is everything everything falls on place Koreografia: Sanna Myllylahti Sävellys/ Live musiikki: Samuli Tanner pukusuunnittelu: Työryhmä ja Kati Autere Valosuunnittelu : Samu Kotilainen/ Hanna Käyhkö Tanssi: Aino Aura, Eino Lehtinen, Alma Äijö, Eeva Haaslahti, Olli Sukuvaara, Milka Salokangas, Olivia Ikonen, Lydia Ponkiniemi, Kiia Pasanen, Iida Nikander,Eero Tahkola, Saara Milton Tanssitaiteen koulutusohjelman ensimmäisen vuosikurssin ryhmäteos. Teos käsittelee ajatuksia kaatumisesta sen kinesteettisestä kokemuksesta olemassa olemisen tapaan; hetkellinen kontrollin menettämisen tunne, putoaminen, ajautuminen ja heittäytyminen, kannattelu ja kannateltuna oleminen, tasapainon menettäminen ja pitäminen. Läsnä on myös jonkinlainen sokea usko siihen, että kaikki vielä järjestyy, tipahtaa paikoilleen ja olemme kaikki yhdessä. Liikemateriaali on pääosin tanssijoiden tuottamaa. Materiaalia on tutkittu ja työstetty yhdessä erilaisten tehtävänantojen pohjalta. Yhtenä lähtökohtana liikemateriaalille toimivat erilaiset keholliset kokemukset kaatumisesta ja putoamisesta. Kootut kokemukset-kaiut- muodostavat verkoston koko teoksen läpi. Siksi tuntuu tärkeältä jakaa tanssijoiden kokemuksia tässä kohtaa myös kirjoitettuna. KAATUMISEN KAIKUJA Olli: Pimeää Sumea katse Näkö reagoi kehon ja tilan liikkeeseen myöhässä Joku pitää kiinni Shutdown Eino: Ilmavirta sekä edessä että takana Kehon tilavuus supistuu, olen hetken litteä. Tiedän, mitä kohta seuraa, mutta olen avuton muuttamaan sitä dominot kaksi vastakkaista voimaa Aino: Suorittamisen paine Nousu Täysi luotto Onnistuminen Tartunta Veto Painottomuus Täysi hiljaisuus Isku Suorituksen paine Lydia: Rajamailla Juoksen jossain Mistä en tiedä, Missä en tiedä tai tunne Oikeasti ketään Kunnes putoan Tipahdan äkisti Ja olen taas hereillä Milka: Vauhti Keho menee suunnan mukaan ilman hallintaa Hidastuminen Pysähtyminen liikkeessä Tärähdys Paino edessä Läpi Eeva: Kylmä kihelmöi kasvoja Koko kehon kohoaminen + rajusti alas Selkä taittuu vai HÄTÄ Ilma katoaa HUUTO ß automaatio, ei-tietoinen, syvältä sisältä Legit luulo, että nyt kuollaan Näen kasvoja Ilma tulee takaisin Keho huutaa, että: HYVÄ Nousu, kylmä (häpeä) EI HÄTÄÄ Alma: Leikki, kohta jään kiinni, vauhtia, joku on vienyt paikkani, juoksua takaperin riippumattoon, luulo ja luottamus, jotka olivat väärässä, istun ja takana ei ole mitään, huomio ensin lantioon, joka kolahti à katse à ranne rikki à adrenaliini à kaikki ok? à fiilis tilassa tipahtaa Olivia: Kaikki soljuu, kunnes ei enää Sotkeennun, sekoitun ja muotoudun uudelleen Ympärillä kaikki hidastuu, minä kieputun. Uin läpi, ei ole vastusta. Löydän itseni tärähtäneenä lattiaan. Taistelu painovoimaa vastaan ei tällä kertaa onnistunut Saara: Vitosesta hyppääminen Kulminoituu siihen hetkeen, kun ponnistaa ja jalat irtoavat alustasta Kiihtyvä pudotus Veden pintaan osumista kuin valmistellen, keho käpertyy pieneksi, raajat keskivartaloa kohti, jotta ei sattuisi, veteen osuminen pelottaa Keho osuu veteen ja uppoaa voimalla. Kihelmöinti pinnassa, joka osui veteen. Ehkä sattuu. Uskalluksen ja voimaantumisen tunne Eero: Putoan ihmeen kaupalla kielekkeelle jaloilleni, enkä tajua väistää perässäni putoavaa kivenmurikkaa Iida: Kuvaus putoamisesta: Olen pakottanut itseni tähän, koska näin pitkän kuumottelun jälkeen olisi kohtalokasta perääntyä. Tunnen primitiivistä kauhua, vaikka tiedän, ettei Suomeen olisi ikinä rakennettu jotakin tällaista, jos se ei olisi turvallista. Satoja kertoja testattua, huippu insinöörien työtä. Miksi kehoni ympärillä on väljää tilaa? Haluaisin olla LIIMATTU alustaan. Odotan, ja kun se viimein tapahtuu, pelästyn vielä enemmän odotusten takia. Ulkohousut lepattavat tuulessa. Huuto jumittuu kurkkuun. Ilman huippu insinöörejä kuolis, eikä tämä ole mikään vitsi. Kiia: Huokaus Keräys Eteen ja yli Menee Menee Vieläkin menee Menee Meni Vajoaa Nousee pinnalle